Kaikki teoksessa kuultavat kaiut ovat täysin luontaisia kaikuja, jotka on äänitty kaivoskuilujen sisältä. Teos on tallennettu useilla eri mikrofoneilla, kuten ambisonisella 3D-mikrofonilla, joka taltioi tarkkaan ympäröivän äänimaiseman eri ulottuvuudet. Kuulija voi aistia laulajien liikkeen eri puolilla kaivoksia. 

Teos on miksattu binauraaliseen kuunteluun eli siitä kannattaa nauttia kuulokkeilla. Teoksessa laulukollektiivi Sabrina ja Saarten tyttäret sekä kansanlaulaja Amanda Kauranne asettuvat kuulokuvassa kehään aivan kuulijan taakse. Oman osansa teoksessa ottavat kaivosalueen luonnon äänimaisemat - metsäinen kaupunkimaisema, jota säestävät autojen, junan ja lentokoneiden hälyäänet. 

Teos on saanut inspiraationsa kaivosalueen historiasta. Kaivoksia ympäröivässä jäännöskivimassassa näkyy mm. junttaustekniikan jälkiä. Tästä perinteestä on saatu sävellyksen ensimmäisen osan rytmi ja työlaulumainen energia. Toisen osan tanssillisuus puolestaan viittaa rautakaivosten aktiivivuosien musiikilliseen historiaan ja ajan muotitansseihin. Karjaa Kaivokselassa oli pitkään - paikalliset asukkaat kertoivat hakeneensa tinkimaitoa Grufva gårdista muuttaessaan juuri rakennettuun uuteen lähiöön 1960-luvulla. Korkeat karjankutsut saavat kaivokset soimaan ja tavoittelevat myös kaikuja menneistä ajoista ja sukupolvista.